En ole kirjoittanut tänne blogisivustolle mitään sitten viime vuoden maaliskuun. Vuosi 2022 ei kuulu elämäni parhaisiin, mutta siitäkin selvittiin. Maailmassa tapahtui kauheuksia ja omassa elämässä oli murheita, joita ei niin välittäisi tässä muistella. Kaiken kauheuden ja ahdistuksen keskeltä löytää kuitenkin aina myös hyvää ja kaunista, kun vain etsii. Eihän ihminen muuten jaksa.

Kun nyt on aikaa kulunut ja katsoo mennyttä vuotta taaksepäin, niin mieleen tulee monenlaista satunnaisina välähdyksinä. Onneksi on kuvia, joita selatessa muistuu mieleen enimmäkseen niitä hyviä hetkiä. Ehkä niin on parempi.

Edellisessä artikkelissa noin vuosi sitten taisin kovasti odottaa seuraavaa Suomen reissua. No, Suomeen kyllä päästiin, mutta loma meni koronaa sairastaessa. Paluulentojakin piti siirtää. Mutta myönteistä oli, että tauti pysyi suhteellisen lievänä, mitä nyt voimat se kyllä vei. Sairaalahoitoa ei onneksi tarvittu. Tulipahan se koronakin sitten todistetusti kärsittyä.

Varsovassa oli alkukevään vähän yksinäistä. Piristystä toi pikkusiskon vierailu huhtikuussa. Muutamassa päivässä ei kaupungista ehdi nähdä kuin pintaraapaisun, mutta monia mukavia hetkiä saimme kuitenkin yhdessä viettää. Sää ei vielä ollut erityisen keväinen, mutta eipä sentään kaatamalla satanutkaan.

Vodkamuseon baarissa nautitusta chilivodkasta saattoi jäädä traumoja systerin sieluun, mutta toivottavasti Varsovan ruokakulttuurista jäi jotain hyvääkin makumuistoihin. Yksi perinteinen maitobaarikin testattiin. Mukavaa, kun ihan kodin lähellä on useitakin todella hyviä ravintoloita, ja tietysti Elektrownia Powiślen trendikäs ruokahalli. Alla olevat kuvat ovat Bez Gwiazdek -ravintolan kauniista annoksista.

Pääsiäisenkin vietimme Varsovassa. Siitä ei ole erityisiä muistikuvia. Ehkä vain kiertelimme kaupungilla ja kirkoissa nähdäksemme jotain puolalaisten pääsiäisperinteistä.

Joka vuosi katukuvassa näkyy myös Varsovan geton kansannousun muistopäivä 19.4. Narsisseja, valtavasti narsisseja – ja ikituli palamassa POLIN-museon (eli juutalaisten historiasta kertovan museon) aukion muistomerkillä. Jostain luin, että ”Historioitsijoiden arvioiden mukaan kansannousun ja yli 20 päivää kestäneen geton brutaalin hävittämisen aikana getossa ammuttiin 7 000 juutalaista, 7 000 lähetettiin Treblinkan kuolemanleirille ja 36 000 karkotettiin työleireille. ” Kansannousu päättyi 16. toukokuuta 1943.

Varsova on kevään tullen ihana. Vistulan (sanon Vistula, kun en opi sanomaan suomeksi Veiksel) varrella alkaa olla elämää, ja kaupungin upeat puistot ovat täynnä kauniita istutuksia, kukkivia puita ja pensaita.

Kevään tulo ilahduttaa silloinkin, kun mieli on raskas. Muistan viime toukokuun päivistä melko vähän, mutta nyt kun kuvia katsoo, niin löytää kyllä niitä ilon aiheitakin. Sireenit lähes kukassa, vanhassa kaupungissa ihmisvilinää keväisissä tunnelmissa. Pieniä ilon aiheita.

Lentelin alkuvuonna ja keväällä tiuhaan Varsovan ja Suomen välillä. Parhaita muistoja on käynti Levillä toukokuussa. Olimme etsineet jo jonkin aikaa sopivaa kimppamökkiä ja viimein onnistuimme. Toukokuussa pääsin lopulta katsomaan, mitä tuli hankittua. Onnellisia päiviä parhaassa seurassa.

Łazienki-puistossa järjestetään kesäviikonloppuisin ilmaisia ulkoilmakonsertteja Chopinin patsaan luona. Toissa vuonna niitä ei pandemian vuoksi järjestetty lainkaan, joten oli hienoa päästä nyt kuuntelemaan Chopinin pianokonserttoja livenä.

Suomessa käydessä hakeuduttiin usein luontoon. Kun mielessä myllersi huoli, epätietoisuus ja suoranainen epätoivo, niin kauniit asiat rauhoittivat. Miten upeita merellisiä maisemia Suomesta
löytyykään!

Alkukesässä on jotain käsittämättömän upeaa. Varsovan puistoihin on ihan pakko päästä ihailemaan vehreyttä ja kukkaloistoa. Wilanówin puisto palatseineen on varmasti Varsovan kauneimpia paikkoja.

Łazienki-puistoon taas pitää poiketa tiuhaan jokaisena vuodenaikana. Sieltä löytää aina jotain uutta ihailtavaa, vaikkapa alkukesän kukkivia rhododendroneita tai pyrstöään pöyhisteleviä riikinkukkoja.

Se, että viihdyn Varsovassa näinkin hyvin, johtuu varmaan osittain siitä, että täällä on paikka paikoin hyvinkin itäberliiniläinen fiilis. Berliini on minulle erityisen rakas kaupunki, koska olen monesti siellä käynyt ja sain siellä puoli vuotta asuakin. Varsovassakin on paljon kivoja kahviloita, kekseliäitä baareja ja kiinnostavia ravintoloita. Vähän rosoista, paljon muraaleja. Täysin Berliini-fiilis tulee Nocny market -alueesta jossain päärautatieaseman takana olevilla suljetuilla asemalaitureilla. Näillä ”yömarkkinoilla” on kesäisin tarjolla hyvää katuruokaa, neonvaloja, musiikkia ja värikkäitä baareja. Jospa taas ensi kesänä pääsisin siellä käymään – ihan iltamyöhään tällä kertaa, niin on vielä parempi tunnelma.

Kun olimme alkukesällä Varsovassa, koetimme kierrellä mahdollisimman paljon eri puolilla kaupunkia. Varmaan takaraivossa kummitteli ajatus, että ehkä jokainen kerta voi olla viimeinen. No, joka tapauksessa sen huomion siivittämänä saatiin viimeinkin myös kammettua itsemme ylös kuninkaanlinnan aukion lähellä olevalle näköalatasanteelle. Sieltä on ihan hulppeat näkymät vanhaan kaupunkiin. Sigismundin pylväskin siinä aukion keskellä töröttää.

Vanhaa kaupunkia kierrellessäkin kiinnittää joka kerta huomiota vähän uusiin asioihin. Alla vasemmanpuoleisen kuvan keskellä on vanhan kaupungin kapein talo, oikealla taas muuten vain viehättävä sininen ”ylikulkusilta”. Aika soma katunäkymä.

Varsovasta löytää mielenkiintoisia terasseja, varsinkin jos jaksaa vähän kauemmaksi keskustasta. Tämä erikoinen Bez Słowa -niminen paikka rämettyneenoloisen lutakon rannalla oli tosi hauska kokemus. Iso terassialue, käärme luikerteli rantavedessä, ystävällinen henkilökunta ja ruokakin oli hyvää. Varsinainen keidas hellesäällä. Ilman sanaa (sanoja?) kai tuo nimi tarkoittaa. Tuonnekin haluaisin mennä uudestaan.

Varsovassa on valtavasti museoita, joista on edelleenkin iso osa käymättä. Pitänee ryhdistäytyä. Vistulan toisella rannalla meiltä katsottuna on Pragan kaupunginosa, josta löytyy kaikkea jännää. Olen tainnut jossain artikkelissa jotain kuvaillakin. Siellä on myös neonmuseo, jossa on kiva pistäytyä, kun ei jaksa isoja taidepläjäyksiä koluta. Se on sympaattinen pikku museo, jossa on esillä vanhoja valomainoksia kylmän sodan aikakaudelta. Lienee Puolassa ainoa laatuaan.

Pragan puolelta on muuten hienot maisemat Vistula-joen yli Varsovan vanhaan kaupunkiin ja keskustan pilvenpiirtäjiin. Tähän näkymään onkin nyt hyvä lopettaa. Ehkä jatkan kesää 2022 toisessa tarinassa.