Syyskuussa teki mieli päästä vielä hetkeksi merellisiin maisemiin. Montenegron keväisestä reissusta jäi mieluisat muistot, ja kun Varsovasta on about yhtä lyhyet lennot Splitiin kuin Podgoricaankin, niin kohde oli sinänsä helppo valinta. Olemme käyneet aiemmin muutaman kerran Kroatiassa, ja muistaakseni Makarskan reissulla piipahdettiin myös Splitissä matkalla sen edustalla oleville saarille. Split ei tuolloin jostain syystä oikein sävähdyttänyt, joten päätimme antaa sille uuden mahdollisuuden edes pariksi yöksi.
Vuokrasimme Splitin kentältä viikoksi auton ja booking.comin kautta myös majapaikat etukäteen. Splitin kiva asunto sijaitsi aivan vanhan kaupungin muurien liepeillä, joten sieltä oli näppärä hilpaista tunnelmallisia kujia tutkailemaan. Splitin vanhan kaupungin keskiössä on Diocletianuksen palatsi antiikin Rooman ajoilta. Palatsin alue käsittää noin puolet Splitin historiallisesta keskustasta, ja se on Unescon maailmanperintökohde. Kun päivät olivat helteisiä ja turisteja edelleen riittämiin, niin aika pintapuoliseksi jäi palatsiin tutustuminen tälläkin kertaa.
Palatsin raunioiden uumeniin tutustumisen sijaan maleksimme kiireettömästi vanhan kaupungin viehättävillä kujilla ja vain nautimme niiden ilmapiiristä.
Vanhojen kaupunkien kujat ja aukiot ovat minusta erityisen kauniita iltaisin. Niillä vaeltelu ja ihmisten katselu riittää varsin hyvin, jotta pääsee lomatunnelmaan. Splitin kiiltäviksi kuluneet marmoriset katukivet ja vanhat rakennukset ovat iltavalaistuksessa parhaimmillaan.
Kaukoviisaina olimme googlanneet valmiiksi jo muutaman ruokapaikankin, jotta nälkäkiukku ei vieraassa paikassa pääsisi yllättämään. Corto Maltese freestyle food -nimistä ravintolaa hehkutettiin netissä sen verran, että päätimme mennä sinne syömään ensimmäisenä iltana. Koska he eivät ottaneet enää varauksia sille illalle, kävimme pariin otteeseen kokeilemassa onneamme ovella, ja lopulta saimmekin pöydän. Ravintola sijaitsi tunnelmallisella sivukadulla, joten se ei ainakaan tuottanut pettymystä.
Rossin hieno annos taisi olla naudan poskea ja kuulemma todella hyvää. Itse halusin kokeilla mustekalan musteella maustettua äyriäisrisottoa. Joskus Sisiliassa olen aiemmin syönyt vastaavanlaista pastaa, joka kyllä vei kielen mennessään. Tämä risottoversio oli… sanoisinko mielenkiintoinen. Hämmentävän makuinen, mutta ei ollenkaan huono.
Varhain seuraavana aamuna suuntasimme kävelylle Marjanin kukkuloille. Rossi oli bongannut jostain Google mapsista matkan varrelle osuvan nähtävyydenkin. Oli vähän kukkulalle kiivetessä naurussa pitelemistä. Taitaa tuo Vulva tree olla ”urbaani legenda”, vaikka kyllä se todistettavasti oli karttaankin merkitty. No, minusta tuo muraali on ehkä kiinnostavampi.
Tämä uhkaa muotoutua ruokablogiksi, mutta on pakko vielä mainita se ihana aamiaispaikka, joka löydettiin kukkulakävelyn jälkeen. Harvoin saa niin aidolla hymyllä höystettyä asiakaspalvelua ja ystävällisyyttä, kuin tässä Ciri Biri Bela -kahvilassa, jonka kauniilla sisäpihaterassilla aamiaiset nautimme. Nuo ovat ehkä pieniä ilon aiheita, mutta juuri tuollaiset kokemukset muistaa vielä pitkään matkan jälkeenkin.
Splitissä pisti kujia samoillessa silmään söpö pieni kauppa, jossa myytiin ihania ankkafiguureita lukemattomina erilaisina versioina. Jäi vähän harmittamaan, kun en tullut ostaneeksi. Sen sijaan Game of Thrones -museo ei minua millään lailla houkutellut, vaikka sellainenkin Splitissä on. Sarjan joitakin kohtauksiahan on kuvattu juuri jossain Diocletianuksen palatsin syövereissä. Olen varmaan siinä mielessä outo lintu, että en ole ensimmäistäkään sarjan jaksoa koskaan nähnyt.
Kun päivän riekkuu pitkin kaupunkia, voikin taas hyvällä omallatunnolla suunnata syömään. Löysimme pienen paikallishenkisen ravintolan, joka tarjosi konstailematonta kroatialaista ruokaa. Lautaselle valikoitui alkuun ilmakuivattua kinkkua, pršut, ja pääruuaksi sardiineja perinteisine lisukkeineen. Tuo vihreä pinaatinnäköinen lienee lehtimangoldia, jota Balkanin maissa paljon käytetään. Pinaatiksi olen sitä aiemmin luullutkin. Sitä tarjotaan joka paikassa kyllästymiseen asti, mutta kyllä se nälkäisenä uppoaa.
Illallisen jälkeen tehtiin vielä viimeiset viipyilevät pyörähdykset vanhankaupungin kujilla ja kuppiloissa.
Aamulla heitimme hyvästi Splitille. Parin päivän piipahdus ehkä riitti tällä kertaa, vaikka kaupungissa viihdyimmekin. Matka jatkui autoillen pitkin Dalmatian rannikkoa kohti seuraavaa kohdetta eli Korčulaa.
