Olen vissiin aina ollut ajoittain taipuvainen jonkinlaiseen melankoliaan. Nyt, kun mietiskelen tässä mennyttä toukokuuta, niin johan taas pukkaa päälle jos jonkinlaista haikeutta. Alkukesä on ihaninta aikaa, kun kaikki on niin vihreää, että silmiin sattuu, ja joka puolella on kukkivia puita ja pensaita. Kaunein ja herkin kesä on kuitenkin ohi hetkessä, ja luonto muuttaa muotoaan. Kesä…