Olen vissiin aina ollut ajoittain taipuvainen jonkinlaiseen melankoliaan. Nyt, kun mietiskelen tässä mennyttä toukokuuta, niin johan taas pukkaa päälle jos jonkinlaista haikeutta. Alkukesä on ihaninta aikaa, kun kaikki on niin vihreää, että silmiin sattuu, ja joka puolella on kukkivia puita ja pensaita. Kaunein ja herkin kesä on kuitenkin ohi hetkessä, ja luonto muuttaa muotoaan. Kesä kypsyy liian nopeasti. Ja apua, kohtahan on jo juhannus, ja päivä alkaa lyhetä. Juhannushaaveissa oli Lapin yötön yö, mutta eipä se nyt toteudukaan. Kotiin sentään toivottavasti päästään ja liikututaan oikein urakalla Suomen suvesta.
Montenegron loman jälkeen iski lomanloppuahistus. Pikaisen Suomi-reissun jälkeen valtasi sitten koti-ikävä, kun vappukin hurahti terassia siivotessa. Kun sisko lopulta lennähti Ruotsista Varsovaan meitä ilahduttamaan, oli monta päivää oikein mukavaa – kunnes tuli erohaikeus. Paitsi kun hävittiin täpärästi Euroviisut, ja vielä Ruotsille, niin siitä oli haikeus kaukana. Ihan oli muut tunteet pinnassa kisastudiossa. No, joo – ehkä vähän liioittelen. Mutta Käärijäkuume oli sen verran temmannut mukaansa minutkin, että vähän se häviö kyllä kirpaisi.
Oli mukavaa, kun siskon vierailun ajaksi osui lämmin sää. Varsova oli kauneimmillaan, ja kaupungilla ja puistoissa oli mukava kuljeskella. Jos siskolle jäi edelliseltä reissulta vuosi sitten mieleen hupaisa, mutta traumaattinen chilivodkan maistelu vodkamuseolla, niin nyt ehkä tämän reissun jälkeen muistellaan huvittavia ruokakokemuksia. Ihan ei osunut aina gourmet-osastolle. Siskon sanoin kuitenkin ”keskimäärin hyvä”, kun toisessa ääripäässä oli kuivaakin kuivempi, kurkkuun takertuva kana, ja toisessa käytännössä raaka hampurilaispihvi. Mutta Syrena Irenan pierogit olivat sentään ihan hyviä. Muutenkin se on oikein kiva ravintola.
Yksi parhaista kauniiden kesäpäivien kokemuksista Varsovassa on Łazienki Królewskie -puiston ilmaiset Chopin-konsertit sunnuntaisin. Pianistit vaihtuvat joka esityksessä ja ovat todella korkeatasoisia. Olen niin iloinen, että nyt sain käydä nauttimassa auringonpaisteesta ja ihanasta musiikista yhdessä siskon kanssa. Koska kyse oli kesän avauskonsertista, oli puistossa melko tiivis tunnelma.
Jotta haikeuden määrä pysyisi vakiona, niin meillä oli kuunvaihteessa myös muutto uuteen asuntoon. Kun toukokuun lopulla kierreltiin noita parin vuoden ajalta kovin tutuiksi käyneitä kulmia, niin monet asiat näki lähes uusin silmin. Sitä tajusi oikein korostetusti, miten vehreä ja eläväinen asuinympäristö Powiśle olikaan ja miten lähellä kaikkea. Vistula-joen rannat, yliopiston kirjaston viihtyisä puisto, vanhakaupunki ja jopa keskusta ovat vain lyhyen matkan päässä. Jopa kävellen.
Elektrownia Powiśle ja sen lukuisat kaupat, ravintolat, ruokahalli ja tapahtumat olivat ihan naapurissa. Alueelle putkahtelee tuon tuostakin uusia trendikkäitä ravintoloita ja kahviloita. Uusimman maitobaarin kävimme sentään jo testaamassa, ja löysimme mukavan uuden kahvilankin, jossa emme ennen olleet käyneet. Vie aikansa, ennen kuin uuteen asuinympäristöön tottuu. Se on hyvin erilainen, mutta ehkäpä jotenkin aidompi. Pitää vain antaa sille mahdollisuus.
Ehkäpä kirjoitan jossain vaiheessa jotain uudesta asuinympäristöstäkin. Muutosta on kulunut jo reilu viikko, mutta sopeutuminen on vielä hiukan vaiheessa. Asunnosta kyllä tykkään kovasti. Muutaman kerran on pitänyt jo bussilla hujauttaa vanhoille kulmille. Onneksi liikkuminen julkisilla on helppoa. Pitää silti laajentaa taas kesällä reviiriään. Esimerkiksi Żoliborzin aamiaistori viikonloppuisin ansaitsee useammankin käynnin kesällä.
