Pieni ihminen ei pysty ymmärtämään maailman pahuutta. Juuri, kun alkoi näkyä hentoja signaaleja siitä, että koronapandemiassa ehkä näkyy jo valoa tunnelin päässä, niin päälle lävähti kahta karmeampi kauhun aihe. Sota. Se on ahdistavan lähellä, naapurimaassa, ja pelko sodan laajenemisesta kaikkine kauheuksineen lamaannuttaa mielen.

Mieli on täynnä valtavaa järkytystä, vihaa, raivoa, syvää surua, kasvavaa ahdistusta ja epätoivoa. Sitä seuraa uutisia pakonomaisesti ja koettaa pysyä järjissään. Ei ole sanoja, ja aiheesta on mahdotonta kirjoittaa enempää. Luulenpa, että valitettavasti tämä järjetön ajanjakso pysyy mielessä lopun elämää ilman, että sen aiheuttamia tuntemuksia tässä tämän enempää avaan. Jokainenhan kokee tapahtumat omalla tavallaan ja koettaa selviytyä arjesta. Elämäniloaankaan ei saisi kokonaan menettää. Pienet ilon aiheet, kuten alkava kevät ja sen merkit luonnossa, pitävät pinnalla, kun ahdistus tuntuu ylivoimaiselta.

Puolalaisilla on valtava auttamisen halu. Puolaan on tullut jo järkyttävä määrä, yli puolitoista miljoonaa, sotaa paennutta naista ja lasta. Säälittää ja surettaa. Osa jatkaa Puolasta muualle Eurooppaan. Varsovassa yritykset ja yksityiset henkilöt järjestävät pakolaisille kuljetuksia Ukrainan rajalta myös Varsovaan, ja isoja avustustavaroiden kuljetuksia Varsovasta Ukrainaan. Kaupunkiin on nopeasti organisoitu vastaanottopisteitä pakolaisille – kuljetuksia majoitustiloihin, terveydenhuoltoa, ruokaa ja juomaa, lämmintä vaatetta, leluja… Myös henkinen tuki ja solidaarisuus Ukrainalle näkyy kaikin tavoin kaupungilla ja sosiaalisessa mediassa.

Varsova tarjoaa Ukrainasta tulleille myös paljon ilmaisia sisäänpääsyjä esimerkiksi tapahtumiin, konsertteihin ja museoihin sekä antaa vinkkejä paikoista, joissa lapsia voisi ilahduttaa kaiken kauheuden keskellä. Ukrainalaiset pakolaiset kulkevat tietysti maksutta Varsovan liikennevälineissä.

Olen seurannut erityisesti Varsovan kaupungin ja kaupunginjohtajan Rafał Trzaskowskin sometilejä ja tiedotustilaisuuksia, ja niistä käy ilmi, että huoli paisuvan pakolaistilanteen hoitamisesta on suuri, vaikka auttamishalua onkin. Muutaman kerran olen uskaltanut katsoa myös Puolan television uutislähetyksiä, mutta siellä näytetään niin raadollista kuvaa Ukrainan tilanteesta, että herkempi ei kestä.

Siitä on jo aikaa, kun olen tänne mitään kirjoitellut. Mitä alkuvuonna on sitten tapahtunut? No, eipä juuri mitään ihmeellistä. Tammikuussa ja pitkälti helmikuussakin kaupungilla oli vielä täysi jouluvalaistus.

Niin. Me ollaan kotoiltu ja laitettu paljon ruokaa. Toki ulkonakin ollaan syöty ja juotu. Ollaan hengailtu kaupungilla ja food marketeissa.

Saatiin viimeinkin käytyä Kulttuuri- ja tiedepalatsin näköalatornissa. Vierailtiin myös Kuninkaanlinnassa sen hienosti restauroituja huoneita ihailemassa ja taidettakin siellä nähtiin, mm. Caravaggion ja Rembrandtin maalauksia. Muuta en nyt tähän hätään juuri muistakaan.

Pari Suomen-reissuakin on ehditty jo tehdä, toinen niistä ex tempore, kun välillä iskee päälle ylimääräisiä terveyshuolia. Kevättä odotellaan. Pieniä kevään merkkejä näkyi jo helmikuussa, ja nyt maaliskuussa kevättä on jo selkeästi ilmassa. Auringonpaistetta.

Rossi on ollut tämän viikon työmatkalla New Yorkissa. Vähän on ollut yksinäistä näissä maailmanlopun ajatusten syövereissä. Onneksi ei kuitenkaan koronaa tuonut tuliaisiksi (kävi Varsovan kentällä testeissä). Kiva, että päästään siis sunnuntaina taas Suomeen.

Kävimme eilen kävelyllä Vistulan rannoilla ja vanhassa kaupungissa. Kaljallekin eksyttiin. Yhdessä panimobaarissa törmäsimme isoon portugalilaisporukkaan, jonka kanssa vierähti tovi jos toinenkin. Olivat hauskoja tyyppejä. Mukava oli edes hetkeksi irtautua maailman murheista. Ja jos joskus sinne Lissaboniin päästään, niin on jo matkaopaskin tiedossa.

Äsken pyörähdettiin kävelyllä kotikulmilla. Oi, miten aurinkoista ja lämmintä. Oli ihan pakko istahtaa Paloman terassille, kun se viimeinkin avattiin. Ei oltu ainoita asiakkaita. Paloman terassilla syötiin lukuisia kertoja erinomaista kasvisruokaa viime kesänä. Nyt sorruttiin vain oluisiin. Niistäkin ja auringon valosta tuli hyvä mieli. Kai se tästä, tavalla tai toisella. Heinäsirkkaparvia odotellessa.