Helteitä pakoon vaikka hautausmaalle

,

Varsovassa on ollut nyt tuskaisen kuumaa jo kohta pari viikkoa. Sen seurauksena on ollut myös kunnon ukkosmyräköitä ja vesisateita. Niiden jälkeen helle kuitenkin aina palaa yhtä tukahduttavana. Ulkona ei edelleenkään oikein jaksa liikkua ennen viileämpiä iltoja. Se on vähän rajoittanut ”kaupunkilomailun” kuvioita.

Syytän helteitä siitäkin, että en oikein jaksa tehdä muistiinpanoja blogiinkaan. Aika menee hikoillessa ja haahuillessa. Siitäkin huolimatta tavallaan nauttii näistä hetkistä, koska kyllä sen tietää, miltä se olo taas marraskuussa tuntuu.

Ogród Krasińskich

Viime viikonloppuna tehtiin niinkin fiksu päätös, että lähdetään tutustumaan jalkaisin kaupungin puistoihin ja erityisesti Juutalaisten hautausmaahan, jonne oli kotoa matkaa noin neljä kilometriä. Sinänsä hyvä päätös, koska kohde tosiaankin kannatti käydä katsomassa, mutta kyllä kaamea kuumuus oli viedä voimat. Onneksi matkan varrella oli ihania varjoisia puistoja, kuten tuo yllä kuvattu, joissa saattoi hetken hengähtää. Kaiken kaikkiaan viikonloppuna käveltiin kymmeniä kilometrejä. Tsiisös.

Frédéric Chopinin patsas Łazienki Królewskie -puistossa.
Ruusujen aika alkaa olla jo ohi. Jonkun tyypin patsas taustalla.

Nytpä tuntuukin siltä, että minun blogisuoni on ehtynyt, joten tuuppaanpa vain vähän kuvia tähän. Ei sitä aina jaksa runoilla. Harmi, kun ei ole jaksanut havannoida asioita ja varsinkaan kirjoittaa niitä ylös. Miten ihmeessä muistan tämänkään ajanjakson jälkeenpäin?

Suomalaiset rakennuttivat Neuvostoliitolle sotakorvauksena taloja, jotka neukut sitten lahjoittivat Puolalle. Alunperin taloja oli 90, mutta nyt niitä on jäljellä vain 27. Osassa taloista asutaan edelleen ja osan omistaa yhdistykset, joiden tavoitteena on alueen säilyttäminen. Domki fińskie -alueella järjestetään mm. erilaisia kulttuuritapahtumia.
Noh, minua vain nyt edelleen naurattaa tämä optinen harha. Patsas on vanhan kasvihuoneen edustalla Royal Łazienki -puistossa.
Optinen harha tämäkin Varsovan kuninkaanlinnan aukiolla. Että minä tykkään tästä kuvasta, tottakai tämäkin on Rossin nappaama.
Pörriäiset – niitä Varsovassa riittää. No, jonkinlainen jatkumo on sekin, että esimerkiksi meidän sisäpihalla Varsovassa lentelee valtavasti pääskysiä. Niitä olen niin kaivannut, koska Suomessa niitä ei juurikaan enää näe, ainakaan siellä maalla, jossa ne aiemmin aina elelivät. Tänäänkin oli lähellä, ettei pääskynen sisälle lennähtänyt, kun kävi parvekkeella kurkkimassa.
Aiemmin ihmettelin, kun Varsovassa näkyi niin paljon hoitamattomia viheralueita. Nyt hurraan sille – miten ihana ajatus jättää tilaa luonnonkukille ja pörriäisille.
Ehkäpä jäänteitä sodanjälkeisen sosialismirealismin rakennustyylistä Muranówin kaupunginosassa.
Varsovan geton kansannousun muistomerkki.
Juutalaisten historian museo Polin, jonka on suunnitellut suomalainen arkkitehti Rainer Mahlamäki.
Juutalainen hautausmaa Okopowa-kadulla. Hautausmaa on perustettu vuonna 1806, ja sinne on haudattu yli 200 000 juutalaista. Siellä on myös Varsovan gettoajan uhrien joukkohautoja. Hämmentävä paikka. Vähän veti hiljaiseksi.
Niin hämmentäviä näkymiä, jopa ahdistavia. Vaikka hautausmaalle kai edelleenkin haudataan ihmisiä, ja jopa nähtiin omaisia hoitamassa joitakin hautoja, niin se oli kuitenkin yleisesti ”metsittynyt”, koska kukapa niitä vanhoja hautoja enää olisi elossa hoitamaan.
Tietysti, kun nyt päästiin hautausmaiden makuun (ai kamala), niin käytiin katsomassa myös Powązki Cemetery.
Tämä on Varsovan tunnetuin ja yksi vanhimmista hautausmaista, perustettu 1790. Sinne on haudattu monia Puolan historian hahmoja ja kuuluisuuksia. Hautausmaalla on runsaasti näyttäviä hautakiviä ja patsaita.
Lauantaisin Varsovan Stare Miaston aukiolla soitetaan jazzia. Vau.
Ja melkein aina, kun helteinen päivä hellittää, me valutaan johonkin Veikselin (Vistula) jokivarren laivaravintoloihin. Tai sitten muihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.