Piipahdus Suomen kesässä

,
Tämä pupu saa ilon olla aloituskuvana tässä lyhyessä tarinassa, koska puput vain nyt ovat niin hellyttäviä. Joka kesä ne loikkii meidän pihassa apiloita puputtamassa, ja nyt kun sellaisen taas kotiin palatessa näki, niin heti tuli kotoisa olo.

Palasimme kuluvan viikon maanantaina reilun parin viikon Suomi-reissulta tänne Varsovaan. Kuten Suomessakin tällä hetkellä, myös Varsovassa on ollut koko viikon tukahduttavan kuuma. Ulkona ei juurikaan jaksa päivällä pyöriä, joten on ollut pakko odottaa hiukan viileämpiä iltoja. Mikäpä siinä, tuolla Veikselin rannoilla on ihan miellyttävää iltaisin. Tai minusta on kivempi sanoa Vistula. Ja kyllä siellä on tällä viikolla aikaa vietettykin, jopa niin, että lapsi jo kysyi, että teetkö sinä siellä mitään muuta, kuin juot kaljaa…

No, joen varrella on paljon jokilaivoja ja kivoja ulkoilmaravintoloita, joihin helposti eksyy, kun on lämmin ilta.

Yksi rokotuskierros riitti juhannuksen alla Suomeen pääsemiseksi, mutta koronatestissä piti kuitenkin käydä aikaisintaan 72 tunnin kuluttua maahantulosta. Sinänsä hyvä, että saatiin negatiiviset testitulokset ennen sukulaisten tapaamisia. Rauhoitti mieltä, vaikka tautitilanne Puolassa onkin melko hyvä. Tai oikeastaan tosi hyvä, sillä nythän Suomi lukee Puolan niihin vähäisiin ”vihreisiin” maihin, joista maahantuloa Suomeen ei rajoiteta. Ainakaan tällä hetkellä.

Suomalaista järvimaisemaa on vaikea päihittää. Juhannustunnelmaa.

Rossi ei juurikaan ehtinyt ennen juhannusta lomailemaan. Saimme kuitenkin koottua pienen muuttokuorman siirrettäväksi tänne Varsovaan, ja ehdimme nauttia muutaman päivän kotiterassin rauhasta. Juhannukseksi ajelimme Juukaan mökkeilemään, sieltä Iisalmeen ja vielä muutamaksi yöksi Leville, kuinkas muuten.

Lapin valoisat yöt.

Takaisin Puolaan päästäksemme meidän piti käydä vielä otattamassa koronatestit. Tällä kertaa testaus sujui ongelmitta. Varmuuden vuoksi mentiin testeihin Kamppiin ja sieltä myös testitulokset haettiin. Sen verran ärsyttävää oli edellisen kerran sekoilut, että haluttiin pelata varman päälle. Saa nähdä, säästynkö jatkossa testeiltä, kun molemmat koronarokotteet on jo saatu.

Tielle pölähtävät porot… Pieniä vasojakin. Että minä tykkään noista otuksista!
Retket lapsen ja koiralapsen kanssa ovat parhaita. Ihania ovat he. Tässä Pakasaivo, saamelaisten pyhä paikka.
Ounasjokea ihailemassa. Polku tuonne näköalapaikalle oli uskomattoman vehreää mustikkavarvikkoa. Muutenkin kesä pohjoisessa oli niin paljon vihreämpi kuin kuivassa etelässä. Luonnonkukkien loisto oli mahtava. Niittykukat, kullerot, ruohokanukat – pelkkää väriloistoa.

Eilen torstaina saimme muuttokuorman Suomesta. Vaikka siinä oli vain yhdeksän isohkoa laatikkoa, niin puoli päivää hurahti laatikoita purkaessa, astioita tiskatessa ja kaappeihin paikoilleen laittaessa. Hiki valui virtanaan, ja taukoja tarvittiin. Yksi iso laatikko tuli muuten tänne sellaisenaan ”suoraan Bostonista”, oli odottanut Suomessa purkamatta tänne seuraavaan etappiin siirtämistä. Kivasti täydentyi tämänkin asunnon Ikea-astiastot. Huvittavaa.

Nyt on bongattu Joulupukin mökkikin Levi-tunturilla. Lavastehan se on.
Taidamme olla jo King Crab Housen kanta-asiakkaita. Arktiset maut -alkuruoka.

Tällä hetkellä, perjantai-iltana, sataa taas kaatamalla ja ukkonen jyrisee. Toivottavasti ilma raikastuu, että jaksaisi jotain täällä viikonloppuna tehdäkin. En ymmärrä, miten aikoinaan jaksoin etelänlomilla kaikenlaista aktiviteettia suorittaa. Tai no – loma varmaan soljui tyyliin ”luen kirjaa varjossa auringon alla, pulahdan välillä viileään, turkoosinsiniseen mereen, pimenevän illan tullessa etsin ihanan ruokapaikan oliivipuiden tai bougainvilleoiden katveesta ja vain nautin elämästä.” Tai sitten suoritan – nähtävyyksiä, vaelluksia, autoretkiä ja kävelyä loputtomiin. Ihanaa. Äh, nyt keskityn kuuntelemaan sateen ropinaa ja ukkosen jyrähtelyä. Virkistävää.

Tälläkin hetkellä sataa ja ukkostaa, mutta kuva on eiliseltä, kun myrsky vähän laantui. Mielettömän upeat värit taivaalla, makuuhuoneen ikkunasta niitä sai ihailla.