Päätin alkuvuonna rukata ruokavaliota ja etenkin ruokarytmiä aiempaa järkevämpään kuosiin. Pienensin annoskokoja huomattavasti ja aloin syömään säännöllisin väliajoin neljä tai viisi ateriaa päivässä. Koetin koota joka aterian terveellisistä ja monipuolisista aineksista, joissa on ravintoarvot kohdallaan. Vointi koheni huomattavasti, kun iltasyömiseen painottunut mättö vaihtui tasaisiin ateriaväleihin. Painoakin lähti lähes huomaamatta muutamia kiloja, hitaasti mutta varmasti.
Olemme nyt olleet täällä Varsovassa kolmisen viikkoa, ja kaikki kotona vaivalla järkeviksi muokatut ruokailutottumukset ovat muisto vain. On tapahtunut totaalinen repsahdus entisiin paheisiin. Pizzaa, potkaa ja votkaa on vedetty kaksin käsin, eikä ruokarytmistä ole tietoakaan. Syytän tietenkin olosuhteita: tilapäisasunnon keittiövälineet ovat puutteelliset ja veitsetkin tylsiä, koko Varsovassa ei ole kunnon ruokakauppoja, leipä on hyvää, mutta enimmäkseen vaaleaa höttöä, ja take away -ruuan tilaaminen nyt vain on niin helppoa.
Asunnon lähellä on kiva leipomokahvila, josta voi hakea tuoreet aamiaisleivät tai valmiin aamiaisen kahveineen. Siitä on seurauksena se, että enimmäkseen syömme aamuisin sitä leipää lisukkeineen. Kotona aamiaisia oli muka vain niin paljon helpompi varioida. No, joo – on se ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Emme kai vain ole oikein vielä osanneet asettautua normaalielämään Varsovassa. Kaipaan kaurapuuroa, marjoja, ruisleipää ja smoothieita!
Pari viikkoa sitten pääsi jo ravintoloiden terasseille syömään. Se on ollut niin kauan kaivattu ihanuus, että aika usein olemme ulkona syöneet. Ihan tarkoituksella olemme käyneet myös puolalaista ruokaa tarjoavissa paikoissa. Perinteinen puolalainen keittiö (tällä lyhyen ajan otannalla) sisältää usein raskaita liharuokia tai pierogeja (dumplings) erilaisilla täytteillä. Ehkä erikoisin, lounaaksi tilattu versio on ollut mansikoilla täytetyt dumplingit (pierogi z truskawkami), joka tarjottiin makeahkon kastikkeen ja tuoreiden mansikoiden kanssa. Harmi, kun ei tullut kuvaa otettua. Ruokaa olisi voinut luulla jälkiruuaksi, mutta ei se sitä ollut. Yllättävän hyvää. Sen alkuruuaksi oli tarjolla zurek. Se taas on hyvinkin rasvaista, mutta maukasta keittoa, jossa on käsittääkseni ainakin makkaraa, perunaa, pekonia ja kananmunaa. Ja aivan varmasti jotain smetanaa myös. Kevytkeitto siis.
Marisin aiemmin ruokakaupoista, ja se on kyllä ihan aiheellistakin. Täällä on enimmäkseen pieniä ja vielä niitäkin pienempiä kulmakauppoja (kuten Żabka = sammakko suomeksi), joissa on ahtaat käytävät ja suht. suppea valikoima. Kyllä niistä perustarvikkeet saa (ja viinat), mutta cittariin tottuneelle asiointi on vähän tuskaista. Ainut hiukan isompi ruokakauppa tässä lähistöllä on Złote Tarasy -ostoskeskuksessa sijaitseva Carrefour. Sieltä saa kyllä suunnilleen tarvitsemansa, jos vain sattuu löytämään. Täällä on myös hyviä ruokatoreja, joista saa tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja muita tuotteita suoraan tuottajilta. Niitä ei ihan joka kadunkulmassa kuitenkaan ole, ja välimatka lähimpään voi olla pitkäkin. On täällä myös kivoja pieniä erikoisliikkeitä. Kunhan pääsemme muuttamaan pysyvämpään asuntoon, niin eiköhän nuo ostosrutiinitkin selkiydy.
Itse asiassa tiedän kyllä jo, että Varsovassa on hyvinkin monipuolinen ruokatarjonta. Ravintoloita on joka lähtöön, ja esimerkiksi loistavia kasvisravintoloita on runsaasti. Näkyy olevan aika paljon myös etnisiä paikkoja, joten vaihtelua on tarjolla trendiravintoloista rentoihin ja mukaviin kuppiloihin ja kaikkea siltä väliltä. Eli kaikkea saa, eikä suinkaan ole pakko raskaisiin liharuokiin tyytyä. Ollaan jo bongattu myös ainakin yksi houkuttelevannäköinen hummeriravintola, jossa tekee mieli poiketa, ihan vaikka vain Bostonia muistelemassa.
Nyt on perjantai, ja tultiin juuri syömästä. Ennen ja jälkeen dinnerin pyörähdettiin drinkeillä hupaisilla ulkoilmaterasseilla. Varsovassa saa kai huomenna avata ravintoloiden sisätilatkin. Katukuvassa näkyy kyllä jo nyt aika huoletonta meininkiä, ja monessa ravintolassa olisi jo tänään saanut illastaa sisällä. Minulla iskee edelleen päälle koronakammo, jos on ulkonakin tilanteessa, jossa on paljon ihmisiä. Puolan kielessä on kaiken lisäksi hitokseen voimakkaita suhuäänteitä, niin että kyllä siinä pisaratartunnat lentelee avoimessakin tilassa. Neuroosiako pukkaa?
Nämä annokset söimme italialaisravintola Capricciossa Nowy Świat -kadulla, joka on yksi Varsovan valtakaduista. Se on jatke Krakowskie Przedmieście -kadulle, joka on leveä, nähtävyyksien ja kauniiden rakennusten reunustama katu. Ruoka oli oikein kelvollista ja palvelu erittäin ystävällistä.