Reilun puolen vuoden odottelun ja parin peruuntuneen yrityksen jälkeen pääsimme vihdoinkin kodinetsintäreissulle Varsovaan. Rossi aloitti uudet työt jo marraskuun alussa, mutta Puolan(kin) koronaluvut ovat huidelleet sen verran korkealla, että tänne ei ole aiemmin ollut asiaa. Hotellit, ravintolat, kaupat ym. ovat olleet suljettuina, ja Rossin kollegat etätöissä.
Varsovassa on ollut voimassa maskipakko myös ulkona liikuttaessa. Viime lauantaina eli 15.5. täällä höllennettiin rajoituksia: ravintoloiden terassit sai avata, ja ulkonakin sai hengittää vapaammin, kun maskia ei enää tarvinnut käyttää. Tämä näkyi välittömästi katukuvassa, paljon iloisia ihmisiä joka paikassa nauttimassa kauniista kevätsäästä. Terasseilla riitti kuhinaa, eikä ihme, sillä seitsemään kuukauteen ei ravintoloista ole saanut muuta, kuin take away -annoksia. Ihmiset söivät ja joivat terasseilla, ja pitihän meidänkin kokeilla, miltä se harvinainen herkku tuntuu.
Pałac Kultury i Nauki eli kotoisasti Stalinin hammas. Pytinki näkyy meidän parvekkeelta, öisin usein värikkäästi valaistuna. 
Ogród Saski on asuntoamme lähinnä oleva kaunis puisto. Siellä on myös Tuntemattoman sotilaan hauta.
Varsovassa oli lauantaina Museoiden yö -tapahtuma. Ilmaiset bussikuljetukset ja sisäänpääsy eri museoihin. Järjestäjät kyllä vakuuttivat, että turvallisuudesta on huolehdittu, mutta me kuuliaiset, koronapelkoiset suomalaiset jätettiin tapahtuma kuitenkin väliin. Ei tohdita vielä ottaa täälläkään mitään ylimääräisiä riskejä, kun ei ole varmuutta, miten rokotusten ensimmäinen kierros virukseen edes tepsii. Vähän kyllä kirpaisi, koska normaalioloissa tuo olisi ollut tosi kiva tapahtuma.
Olemme nyt olleet kaupungissa kohta kaksi viikkoa. Firman puolesta meille on järjestetty tilapäinen, ihan hulppean kokoinen asunto keskustasta noin kuukaudeksi. Meillä on käytettävissä relokaatiofirma, joka kaivelee potentiaalisia asuntoja toiveidemme perusteella ja järjestää valituista asunnoista näyttöjä. Ei se asunnon järjestyminen näytä täälläkään kovin yksinkertaiselta. Vasta nyt, kun pääsimme paikan päälle vähän katselemaan ympärillemme, on päästy vähän jyvälle siitä, missäpäin kaupunkia ehkä haluaisimme asua. Vaikka Rossin työmatkan pitää olla järkevä, niin ihan toimiston liepeille pilvenpiirtäjien ja liike-elämän keskuksen sekaan ei oikein tee mieli asettua asumaan.
Asunnonetsinnässä ongelma on ollut se, että vaikka olemme löytäneet meille etsityistä tarjokkaista lukuisia mieluisia, niin on käynytkin ilmi, että suurin osa niistä on jo ehtinyt mennä tai varattu, ennen kuin olemme edes näyttöön päässeet. Turhauttavaa. Tähän mennessä olemme käyneet katsomassa yhdeksää asuntoa, joista oikein mikään ei ole ollut täysin mieleinen. Jos sijainti on ollut mahtava, niin asunto on muuten ankea ja vice versa. Asuntojen hintataso on yllättävänkin korkea, ainakin mukavemmilla alueilla.
Tällä hetkellä meillä on tiedossa yksi asunto, jonka olisimme valmiita vuokraamaan. Varmuudeksi on katsottuna myös Plan B, jos ykkösvaihtoehto menee puihin. Kuulemma vuokrasopimusprosessi voi olla täällä todella aikaavievä, jopa useita viikkoja, joten haluaisimme päästä asioissa eteenpäin mahdollisimman sutjakasti. Sopimuskuviot kaikkine erityisine yksityiskohtineen ja sudenkuoppineen ovat puolaa tarpeeksi taitamattomalle liian kimurantteja, joten on hyvä, että relokaatiofirma hoitaa asiat puolestamme. Saa nähdä kuinka käy, pidetään peukkuja.
PS. Varsovaan pääsyä varten meillä piti olla 48 tunnin sisällä ennen lentoa otettu negatiivinen koronatesti. Se järjestyi Finnairin yhteistyökumppanin, Terveystalon, kautta. Järjestyi ja järjestyi…. Olipahan melkoinen farssi ja jännitysnäytelmä. Kävimme ottamassa testit lauantaina iltapäivällä Terveystalo Flamingon drive-in-näytteenotossa, koska Varsovan lento lähti maanantaiaamuna. Testitulokset luvattiin viimeistään 24 tunnin kuluttua, ja me saisimme hakea ne Tikkurilan Terveystalolta. Eipä kuulunut tuloksia, eikä niistä kyseltyämmekään osattu sanoa, miksi viipyvät. Sunnuntai-iltana alkoi iskeä paniikki päälle. Lopulta saimme kuin saimmekin selvitettyä, että koko näytteet olivat kadonneet laboratoriokuljetuksen aikana. Ei auttanut muu, kuin sujauttaa taksilla Terveystalon piikkiin Kamppiin otattamaan uudet näytteet (taksilla, koska saunakaljat oli jo juotu). Tieto negatiivisista testituloksista kilahti puhelimeen aamuyöllä. Niinpä Rossi kipaisi vielä aamulla Tikkurilan Terveystalolla hakemassa lappuset lennolle mukaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.