On marraskuun loppupuoli, ja ulkona on usein harmaan hämärää jo aikaisin iltapäivällä. Joulutähtiä on viritelty ikkunoihin, sytytelty jouluvaloja ja kaiveltu tuikkukippoja ja kynttilöitä kaappien kätköistä. Toisaalta marraskuu on ollut välillä hämmentävänkin valoisa. Aurinko on häikäissyt silmiä, ja sää on ollut ihan siedettävän lämmin. Yleensä päälle änkeää marraskuussa jonkin sortin kaamosmasennus. Nyt se ei ole vielä oikein iskenyt, pandemiasta huolimatta. Outoa on tämä.
Aikamoista hiljaiseloa ja kotoilua elämä on ollut. Enpä ole juurikaan ”ihmisten ilmoilla” liikkunut sitten syyskuun, jolloin tuonne Leville säntäsimme ihailemaan ruskaa ja patikoimaan. Taisi olla jo neljäs Levin reissu tänä vuonna. Siellä on aina niin ihanaa!
Iso Molosjänkkä, lapsi ja pitkospuut. 
Haaveilua Lommoltunturin laella.
Melkein tekisi mieli pohjoiseen jouluksikin, mutta ei se nyt taida onnistua. Toisaalta on kyllä mukava viettää joulu rauhallisesti täällä kotonakin, kun viime vuonna pyhät sujahtivat kuin vaivihkaa ohi Bostonissa. Todellakin paistan nyt kinkut ja laatikot, väännän piparit ja rosollit. Ehkä.
Saimme lopultakin myös muuttokuorman Bostonista. Kuukausikaupalla sekin kesti. Mehän jouduimme ottamaan avaimet käteen -muuton, kun emme itse päässeet enää asuntoon perkaamaan tavaroita. Ei meillä ollut todellakaan aikomus kaikkea tänne Suomeen roudata. Välillä muuten vieläkin iskee ihan lohduton ikävä ”kotiin Bostoniin”. Harmittaa, kun sieltä jouduttiin lähtemään pois ennen aikojaan.
Elämme taas jännittäviä aikoja. Rossi vaihtoi työpaikkaa marraskuun alussa, ja uusi toimisto sijaitsee Puolassa. Alunperin meidän piti olla viime viikko kodinetsintäretkellä Varsovassa. Lennot ja hotellit oli jo varattu, jopa taksikyyti kentälle oli tilattu firman puolesta valmiiksi myös täällä Suomessa. Päädyimme kuitenkin siirtämään reissua tuonnemmaksi. Jospa koronatilanne hiukan hellittäisi. Varsovassakin on kaikki julkiset tilat, ravintolat ja kaupat suljettu, hotellitkin vain liikematkailijoille auki.
Siirsimme ison osan Bostonin kamoista muuttopaketeissaan yhteen huoneeseen, koska Varsovan suunnitelmat ovat vielä niin levällään. Koimme huvittavia hetkiä, kun purimme osan tavaroista. Sieltä tulla pölähti kaikenlaista sälää tyhjistä muovipurkeista wc-papereihin. Ovatkin muuten muhkeita nuo jenkkirullat. Vain nestemäiset ruokatarvikkeet ja shampoot, saippuat ja pesuaineet taisivat jäädä Bostoniin. Jostain syystä Rossin parfyymipullo puuttui – minun Diorini sentään tuli nätisti perille…
Kaikenlaista ”muistoesinettä” reissuilta ja teattereiden väliaikatarjoiluista .. 
… ja jopa tiskinoneen aterinkori, jonka olimme siirtäneet tarpeettomana kaappiin.
Puolasta meillä on kokemuksia vain muutaman viikonloppureissun verran. Mukavia olivat pyrähdykset Varsovassa ja Krakovassa, mutta ei tiedä, miltä pidempään asuminen siellä tuntuisi. Puolan politiikkaan en aio nyt ottaa tässä kantaa, vaikka yhteiskunnallisiakin asioita seuraan. Onhan sieltä viime aikoina uutisoitu kaikenlaista outoa, mikä vähän mietityttää. Mutta aion olla silti ennakkoluuloton ja vailla ahistusta, jos sinne joskus pääsemme muuttamaan. Enpä kyllä USA:n politiikkaakaan jaksanut täällä blogissa ainakaan kommentoida, vaikka moni asia jenkeissäkin ihmetytti.
Nyt kun Rossi on innoissaan uusista haasteista ja istuu palavereissa aamusta iltaan, niin minäpä aloitin puolan opinnot verkossa. Löytyi aivan käsittämättömän hauska Duolingo-appi, joka opettaa kieltä pelillisin keinoin. Olen täydellisen koukussa! Into piukeana teen harjoituksia, ja olen jopa asettanut tietyn pistemäärän päivittäiseksi tavoitteeksi.
Duolingo on todella hauskasti toteutettu ja innostava. Hupaisat animaatiot kannustavat treenaamaan päivittäin. Huomaamatta siinä livahtaa kilpailuvietti päälle, kun saa kaikesta onnistumisesta kiitosta. Puhelimeen kilahtaa heti muistutus, jos on vaarana pudotus alemmalle tasolle. Pakkohan se on heti mennä tekemään lisää harjoituksia, että saa lisää pisteitä ja pysyy kisassa mukana. Nyt olen edennyt jo smaragdiliigaan! Sivukielenä freesaan vähän italiankin taitoja, kun puola vie aivot välillä täysin solmuun.
Puolan kieli on kyllä aika vaikeaa. Aluksi luulin, että venäjän opinnoista olisi paljonkin etua, mutta ei se ihan niin mennyt. Joitain yhtäläisyyksiä kyllä on, mutta häkellyttävät rivit peräkkäisiä konsonantteja ja erilaiset aksenttimerkit ovat puolassa ihan omaa luokkaansa. Kyrillisissä aakkosissa esimerkiksi venäjän kielen lukuisat erilaiset ässät erottaa jotenkin helpommin, kun ne ilmaistaan omilla kirjaimillaan. Puolassa vastaavasti voi olla neljäkin erilaista ”ässää” peräkkäin aksenttimerkkeineen… Näillä taidoilla taitaa vielä vaikkapa hammasharja eli szczoteczka do zębów jäädä varsovalaiskaupasta ostamatta. Ehkä tujaus vodkaa auttaisi ääntämistä? Hetki vierähti, että opin sanan mężczyzna (= mies) edes kirjoittamaan oikein, lunttaamatta.
Nyt kun Rossi kokoustaa etänä kotona, en ole tohtinut ottaa käyttöön apin ääntämisharjoituksia. Ehkä ei näin hänen uuden työuransa alkuvaiheessa antaisi hyvää kuvaa, jos kesken kokouksen taustalta kaikuisi puolaksi jotain tyyliin ”Minulla on uudet mustat alushousut.” Siinä voisi puolalainen kollega hämmentyä. Kaikenlaisia hyödyllisiä lauseita olen siis kyllä jo oppinut…
Uuden kielen opiskelu on hauskaa. Se pitää aivot virkeinä, ja tehtävien teko tuo kaivattua rytmiä päivään. Nyt sitten odotellaan, milloin pandemiatilanne sen verran hellittää, että päästään Varsovaan kotia etsimään. Ehkäpä voin siellä jopa yrittää solkata puolaa ihan livenä. Taitaa käydä niin, että tuo reissu ei ainakaan tämän vuoden puolella onnistu. Elämä on välillä jännittävää.
Ja sitten ihan vahingossa näin taas teeveestä jonkun ruokaohjeman. Etelä-Afrikasta oli se. Ihanat maisemat ja paikallista ruokaa väsättiin huolella. Vaikka Etelä-Afrikka ei kaikista maailman matkakohteista olekaan ihan toivelistan ensimmäisenä, niin iski joku älytön kaihomieli päälle. Milloinkahan sitä taas voi edes haaveilla näkevänsä maailman ihmeitä tai kokevansa ihania tunnelmia rakkaiden ihmisten kanssa?
Mutta hei, eipäs synkistellä — tein äsken taas päivän puolan harjoitukset Duolingossa. Pompsahdin jo Ametisti-liigaan. Hah!
