Suomi-reissun parhaita hetkiä

,

Viime päivät ovat menneet vähän maailmanmenoa ihmetellessä. Tammi-helmikuun vaihteessa vietimme lähes kolme viikkoa Suomessa, ja silloin siellä taisi olla vain yksi todettu koronatapaus Ivalossa. Nythän tilanne on lävähtänyt käsiin kaikkialla.

Kaikki ei mennyt Suomen reissulla kuten Strömsössä eli suunnitelmat menivät kutakuinkin uusiksi. Eteen lävähti ennalta arvaamaton, isoksi paisunut kylpyhuoneremontti, jonka järjestelyihin tuhraantui viimeinen lomaviikko. Piti kiertää tarvikeliikkeitä, tavata remonttiyrityksiä, tehdä tarjouspyyntöjä ja isoja valintoja. Ei ehtinyt paljon kavereita tavata, eikä sukulaisiakaan. Paha mieli siitä tuli.

Ensimmäiset päivät Suomessa kuluivat jet lag -pöhnässä, eikä saanut oikein mitään aikaiseksi pakollisten kodinhoitokuvioiden lisäksi. Olimme kuitenkin varanneet vajaan viikon loman Leville, lennot ja majoituksen, ja kylppärin vesivahinko päätti tietysti esittäytyä lentoa edeltävänä iltana. Siinä tilanteessa nostettiin kädet pystyyn, suljettiin vesihanat, infottiin taloyhtiötä (joka lupasi arvioida tilanteen ja sen vaatimat toimet viikon aikana) ja paineltiin hermolomalle lumiseen Lappiin.

Miten ihana voikaan olla oikea talvi Suomessa? Etelässä on kärvistelty ikuisessa marraskuussa, mutta Lapissa oli metritolkulla lunta. Aivan huippua. Kauniit lumiset maisemat. Kipakka pakkanen. Auringonvalo ja sen maisemaan ja taivaanrantaan maalaamat värit. Upeat revontulet. Raikas ilma. Mukava tunnelma. Hyvä ruoka. Huskyt ja porot. Paras mahdollinen seura. Teki mieli ladata tähän muutamia kuvia ja palata noihin tunnelmiin varsinkin nyt, kun koronapaniikki täälläkin saa ihmiset tolkuttomaan hamstraushysteriaan. Ei sitä kestä henkisesti.

En ollut ennen nähnyt oikein kunnon revontulia, mutta nyt meitä kyllä hemmoteltiin. Useana iltana vielä, vaikka vaikea revontulien loistoa on kuviin ikuistaa.
Leviltä voi näppärästi pistäytyä Ylläksellä. Lapsi singahti patikoiden yli koko Kuertunturin, me viluiset käännyttiin kesken matkan lämmittelemään Velhon kodalle.

Ehkä näillä muistoilla pärjää seuraavaan Lapin reissuun. Tiedä sitten, milloin se voisi toteutua. Mutta heti tuli parempi mieli, kun näitä kuvia selaili. Ei ahista ollenkaan niin paljon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.