Ehkä omituisin joulu ikinä

,

Olen jouluihminen. Joulun tienoo on yksi ihanimmista ajanjaksoista koko vuonna, koska se katkaisee keskitalven pimeyden ja saa unohtamaan marraskuussa esiin pyrkivän kaamosalakulon. Tykkään viritellä joulutunnelmaa, hillitysti, ja laitella perinteisiä jouluruokia hyvissä ajoin. En ole montakaan joulua ulkomailla aiemmin viettänyt. Viimeksi se taisi olla Berliinissä, ja silloinkin saimme sinne lapsen vieraaksi. Siitähän tuli ihan perhejoulu, ja Berliinissä kun on niin kauniita joulutoreja ja upeita kirkkokonsertteja, että joulufiilis siellä puski päälle väkisinkin.

Yritettiin houkutella sitä joulufiilistä esiin täällä Bostonissakin jo hyvissä ajoin pitkin joulukuuta. Kierreltiin kaupungilla etsimässä jouluvaloja. Jopa autoilemassa käytiin siinä toivossa, että osuttaisiin oikein övereihin valoviritelmiin — sellaisiahan aina elokuvissa näkee. Ei puhettakaan, bostonilaiset ovat ilmeisesti niin hillittyjä ja cooleja, että korkeintaan jonkun kranssin oveen ripustavat. Mikä pettymys!

Faneuil Hall Marketplacen jouluvaloja.

On noissa puistoissa, kuten Public Garden ja Boston Common, sentään ollut vähän jouluvaloyritystä. Päivisin on kuitenkin usein ollut reilusti plusasteita ja aurinkoista kuin keväisessä Suomessa. Ei se välttämättä joulutunnelmiin ajatuksia vie.

Boston Commonin joulukuusi ei ihan vedä vertoja Faneuil Hallin kuuselle, mutta värikäs se kyllä on.

Suomalaisia jouluherkkuja on tietysti tehnyt mieli. Paremman puutteessa löydettiin ruotsalaisten joulutori, jolta hamstrattiin tummaa (tanskalaista) leipää. Ja anjovista, että edes Janssonin kiusausta saisi. Aattoillan aterialle paistettiin kalkkuna ja väsättiin graavilohta ja imellettyä perunalaatikkoa. Oi, onnea!

Vastapainoksi ihan bostonilaiselta joulutorilta lähti mukaan vähän eksoottisempiakin herkkuja kalkkunan ja juustojen kylkeen:

Ai, niin – käytiinhän me laulamassa kauneimpia suomalaisia joululauluja Newtonin luterilaisessa kirkossa. Aika karua meininkiä oli. Pianisti säesti niin korkealta, että juuri kukaan ei uskaltautunut ääneen laulamaan. Altto kun olen, niin pelkäksi pihinäksi se minultakin jäi. Olisi tarvittu reipasotteinen esilaulaja. Nyt ei kyllä virranneet vuolahina liikutuksen kyyneleet.

Pääsin firman pikkujouluihinkin. Olivat keksineet erinomaisen idean: Action Kitchen, jossa saimme itse valmistaa joukkueina kolmen ruokalajin päivällismenun kaikkine vaihtoehtoineen ammattikokkien avustuksella. Oli todella hauska ilta, ja hyvää ruokaa.

Tänään on tämän vuoden ja koko vuosikymmenen viimeinen päivä. Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoinen. Matkan varrelle on osunut isoja muutoksia. Eteen on lävähtänyt monenlaisia uusia tilanteita ja tunteiden vuoristorataa, haikeutta on ollut ja suruakin, mutta myös paljon uusia mahtavia kokemuksia ja ilon ja onnen hetkiä. En tee uuden vuoden lupauksia, kun en niitä saa pidettyä kuitenkaan. Yritän silti edelleen muistaa elää hetkessä ja olla hetkistä kiitollinen. Koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus mukanaan tuo, ja vaikka vähän pelottaakin, niin tervetuloa vuosi 2020!

Yksi kommentti Lisää kommentti

  1. Markku sanoo:

    Jouluvalot oli kyllä hienot, lunta vähän kaivattaisiin lisää…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.