Sin Citystä kohti joulurauhaa

,

Mitä voi sanoa Las Vegasista, joka on niin hullu ja niin kitschiä täynnä, että sitä on vaikea käsittää? En vieläkään tiedä, tykkäsinkö siitä vai en, mutta ainakaan en enää ihmettele, että kaupunkia myös Sin Cityksi kutsutaan. Ymmärrän myös sanonnan ”what happens in Vegas, stays in Vegas.” Vierailu Vegasissa oli kyllä käynyt mielessä, mutta ihan pelkälle lomalle sinne ei ole tehnyt mieli poiketa. Jo Nashvillen hulinaa katsellessa ajattelin, että niinköhän sitä Vegasin hurlumheita kestäisi ollenkaan. Mutta kun sitten tuli tilaisuus lomailla hetki tuossa paheiden pesässä Rossin työreissun kylkiäisenä, niin sinne siis tottakai. Kerran elämässä -osastolle tämäkin kokemus.

Las Vegas Boulevard eli The Strip on valtavien kasinohotellien reunustama Vegasin pääkatu. Strip lienee se tunnetuin osa Vegasia, vaikkei ihan kirjaimellisesti edes kuulu Las Vegasin hallintoalueeseen. Kadulla on vilinää ympäri vuorokauden, ja viikonloppua kohti meno vain yltyy. Vegas on yksi niistä harvoista jenkkipaikoista, joissa on ihan sallittua haahoilla kaduilla drinkki kädessä, enemmän tai vähemmän juhlatunnelmissa. Mitä näyttävämpi juoma, sen parempi, ja niitä värikkäitä ”metrinkorkuisia shotteja” oli tarjolla vähän joka kadunkulmassa.

Lähes jokaisella kasinohotellilla on oma teemansa, jonka mukaan ne on rakennettu ja koristeltu — hetkessä voi siirtyä Pariisista Venetsian kautta New Yorkiin ja jatkaa sieltä vaikkapa Egyptin Luxoriin. Yhteistä hotelleille ovat valtavat kasinot, joissa voi yötä päivää kokeilla onneaan peliautomaateilla ja pokeri- tai rulettipöytien äärellä.

Menipä kasinoiden läpi mihin vuorokauden aikaan tahansa, niin useimmiten niissä näytti olevan porukkaa pelaamassa. Olisi kyllä kauhea kohtalo olla peliriippuvainen Vegasissa… Eipä hotellilta tosin olisi tarvinnut mihinkään poistua, kun kasinoiden lisäksi on ruoka- ja muita ravintoloita tarjolla joka lähtöön. Shoppailuintoiselle on tarjolla valtavat ostoskeskukset, jos rahaa sattuu yli jäämään.

Pelkästään Caesar Palacen hotellikompleksissa on kymmeniä ravintoloita, kalliista fine dining -ravintoloista pikaruokapaikkoihin. Tämä Gordon Ramsayn nimeä kantava pubi oli siedettävän hintainen. Ruoka oli hyvää, ja annokset järkevän kokoisia. Varsinkin joissakin aamiaispaikoissa oli tulla itku, kun annoksen näki. Olisipa jossain ravintolassa ollut tarjolla myös 500 ruokalajin bakkanaali-buffet…
New York New York -hotelli, jossa voi ajella huikealla vuoristoradalla, jos pää vain kestää. Vapaudenpatsaan lisäksi hotellissa on tietysti myös Chrysler Building ja Brooklyn Bridge.
Hotelli Luxor, jonka pyramidin huipulta nousee pimeällä korkea valokiila taivaalle. Ovat kuulemma säästösyistä sen tehoa hiukan vähentäneet – aiemmin valokiila näkyi jopa lentokoneisiin.
Caesars Palacen ylellinen ostoskeskus, kalliita merkkiliikkeitä vieri vieressä. Koko valtavan tilan katto oli maalattu siniseksi taivaaksi poutapilvineen. Rakennukset muistuttavat italialaista kaupunkikuvaa parvekkeineen ja patsaineen …
… ja piazzoineen. Suihkulähteitä on kuin Roomassa.
Caesars Palacen viereisen hotelli Bellagion suihkulähteillä sai ihailla jokailtaista valoshowta vaihtuvan musiikin säestyksellä. Mielettömän hieno elämys.
Hotelli Bellagion Christmas Garden oli upea monenlaisine satuhahmoineen. Taidokkaasti ja tyylikkäästi toteutettu. Oli pakko käydä monta kertaa katsomassa, ja aina löytyi uutta ihmeteltävää. Ihana!
Fremont Street on Downtown Las Vegasin värikäs, katettu katu, joka on kuuluisa upeasta valoshowstaan (Fremont Street Experience, maailman suurin videoscreeni).
Juuri Fremont Streetillä olivat Vegasin ensimmäiset, mafian perustamat kasinot, ja vaikka ne ovat Stripin kasinoihin verrattuna jo hiukan nuhruisia, niin edelleen ne ovat toiminnassa ja kanta-asiakkaidensa suosiossa.
Fremont Streetin olisi voinut hurauttaa köysiradalla päästä päähän (pari tyypiä kuvassakin liitelee). Juu, en mennyt.
Downtown Las Vegas oli täysin erilainen kuin Strip, ja ravintoloiden hintataso huomattavasti edullisempi. Tämä baari oli aikoinaan Frank Sinatran ja Dean Martinin kantabaari ja edelleen tosi mukava paikka.

Jossain vaiheessa Las Vegasin tolkuton meno ja ärsykkeiden paljous alkoi väsyttää. Niinpä vuokrasimme päiväksi auton (Jaguarin antoivat, pyytämättä) ja ajelimme muutaman tunnin päähän Death Valleyn luonnonpuistoon lepäämään.

Dantes View.
Artists Palette – kauniinväriset kalliot.
Zabriskie Point. Näissä maisemissa lepäsi niin silmä kuin sielukin.
Takaisin Vegasin neonvaloihin.

Vegasin reissuun osui myös syntymäpäivä. ”Heppatyttö” sai illaksi erityisen mieleisen aktiviteetin, kun se pääsi katsomaan kansallista rodeokilpailufinaalia. Kisat aloitettiin luonnollisesti kansallishymnillä, kuten kaikki urheilutapahtumat täällä. Kilpailulajit olivat niin vauhdikkaita, että kuvia niistä ei ennättänyt juuri ottaa. Videoita jäi sentään muistoksi. Huippukiva lopetus reissulle, ja yksi parhaita Vegas-kokemuksia.

Nyt pitää edes vähän yrittää virittäytyä joulutunnelmiin. Minun piti jotain kirjoitella viime viikonkin tapahtumista, mutta jääköön toiseen kertaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.