Kesäkuun lopulla tehtiin vajaan kolmen viikon reissu Suomeen. Emme tosin juurikaan ehtineet lomailla, koska toinen paiski töitä ja toinen murehti muita. Lomailua häiritsi varsinkin Rossin työreissu Brysseliin kesken kaiken. Silti ehdittiin sentään vähän mökkeillä ja ennen kaikkea tavata rakkaita ja nauttia edes vähän Suomen kesästä kaikkine herkkuineen. Ne muurinpohjaletut, mansikat, ruisleipä, herneet, uudet perunat ja itse ongitut ahvenet… Ajokilometrejä tietysti kertyi.

Bostoniin kun palattiin viikko sitten tiistaina, niin oli kuin olisi pullahtanut tropiikkiin. Kuuma ja kostea ilma löyhähti vastaan heti kentältä ulos astuessa. Tätäkö se Bostonin keskikesä sitten on? No, en valita. Jotenkin helposti solahti taas tähän toiseen kotiin — yllättävän mukava fiilis, vaikka jet lag. Rossin piti tosin pyrähtää heti torstaiaamuna kuuden lennolla Raleighiin (North Carolina) työreissulle — nostan kyllä hattua jaksamiselle.

Suomen reissun jälkeinen viikko siis on mennyt hirmu helteissä kärvistellessä. Eilen huiteli mittari jo nelissäkymmenissä. Se taas tietää ukkosmyrskyjä. Näyttää nytkin ulkona leimahtelevan rajunpuoleisesti. Muuten ollaan vain hengailtu kaupungilla, haettu vilvoittavia merituulia, oluttakin nautittu ja tehty pikku trippejä lähitienoille autolla (koska ilmastointi). Käytiin myös tutustumassa Harvard Museum of Artiin Meetup-ryhmän kanssa. Hieno museo, ja vielä ilmainen sisäänpääsy Cambridgen asukkaille.

Tiukkaa penalii?

Olen aina tykännyt kielten opiskelusta. Niinpä päätin ihan omaksi ilokseni opiskella vähän täälläkin. Toivottavasti siitä saa vähän virikkeitä aivoille, ettei ihan dementoidu. Kävin jo ennen Suomen reissua englannin kielen tasotesteissä, ja se Meetupeista tuttu newyorkilainen englannin opettaja ehdotti testin jälkeen mielestään minulle sopivaa kurssia. En kyllä ole varma, kävikö taas berliinit. Siellä aikoinaan saksan kurssille hakiessa pärjäsin jostain syystä kirjallisissa testeissä sen verran hyvin, että taso pompsahti jonnekin sfääreihin. Siellä sitten käytännössä olin ihan hoomoilasena, kun olisi pitänyt sujuvasti puhuakin sitä saksaa.

Noooh, nyt sitten olen aloittanut neljän viikon englannin kielen kurssin tasolla 11 (10 h + kokeet, horror). The course will refine the listening, speaking, reading and writing skills of advanced-level English language students… Ylin taso 12 olisikin ollut jo lähes native speaker -osastoa. Ei hyvää päivää – tästä ja kotiläksyistä sitä taas stressiä riittää 😀 Kyseessähän on ihan oikea kielikoulu, jossa opiskelu on tavoitteellista. Olen tosin luvannut itselleni, että saa jäädä opiskelut tähän yhteen kurssiin, jos siltä tuntuu.

PS. Tuo penali-juttu taas tuli mieleen kun vitsailin, että pitäisiköhän hankkia penali, kun kerran ”kouluun” taas menen. Mietin, että mitähän se penali on englanniksi (no, ei ainakaan penal). Tuli siinä miettiessä mieleen jokin kaheksankkeentluvun flash back Pasi & Mysiinin biisistä Tiukkaa penalii (youtubesta löytyy sekin). No, ei siinä vielä kaikki – NYT vasta internet-aikana googlatessa tajusin, mitä se penali (tai penaali) ehkä tuossa biisissä tarkoittaa. On sitä ollut joskus viaton.