Elämä Cambridgessa alkaa sujua normaaliarjen tapaan, kun aikaerorasituskin jo vähän hellittää. Aikaerosta toipuminen on muuten yhtä helevettiä, kun silmät ymmyrkäisinä ei tiedä mikä päivä on, kellonajasta puhumattakaan… Niinpä onkin ollut toistaiseksi mukavaa ottaa ihan rauhallisesti turhia hötkyilemättä, tehdä perusjuttuja, vähän vielä sisustaa ja iloita pienistä simppeleistä asioista.

Bostonin seudulla, kuten varmaan missä tahansa muuallakin, on mahdollisuus mennä mukaan Meetup-ryhmiin. Niitä on tosiaankin joka lähtöön. Olen näitä ryhmiä aikani kuluksi tutkiskellut ja pariin liityin jo jäseneksikin.

Päätin edes yhteen Meetup-tapahtumaan osallistua, kun kerrankin osui sopiva hetki. Tämä Practice English and meet new people in Boston -meetup kokoontui hautausmaalla, joten laskeskelin, ettei se niin haittaa, jos sieltä ei elävänä selviä. Lounastreffit ventovieraiden kanssa olisi kuitenkin ollut yhtä kahvikuppineuroosia. Sitäpaitsi Rossikin halusi mukaan ( = raahasin sen), kun sattui olemaan lauantai.

Ryhmää vetää englannin kielen opettaja, kirjailijalta näyttävä newyorkilainen mies, jonka mielestä bostonilaisista ei kielenopettajiksi olisikaan, koska aksentti. Opettaja kun on, niin hän jo ennakkoon ohjeisti meitä siihen tyyliin, että en olisi ollut yllättynyt, jos tapaamispaikalla olisi ollut tarjolla päiväkotilasten keltaiset huomioliivit. Ihan sympaattiseksi hän silti osoittautui.

Kyseessä oli siis luontoretki Mount Auburn Cemetery -hautausmaalle, joka on myös kaunis ja rauhallinen puisto. Ennakkoluuloista huolimatta iltapäivä oli tosi mukava, kuten muut osallistujatkin — Brasiliasta, Meksikosta, Japanista ja Italiasta. Kevyttä small talkia, ja ope piti huolen siitä, että sanavarastokin kasvoi. Ehkäpä annan tälle ryhmälle vielä toisenkin mahdollisuuden.

Sunnuntaina piti osallistua pariinkin ulkoilmatapahtumaan, mutta sade jatkui iltapäivään. Täällä on tosiaankin melko arvaamaton sää, ja ajoittain on sadellut paljon. Ehdittiin sentään pyörähtää Harvard Squaren MayFare-hässäköillä. Ja äkkiä pois.

PS. Vakavista asioista taas sivuraiteille: Hautausmaatreffeistä muistui mieleen omat, varmaan ensimmäiset kouluaikaiset treffit. Taisin olla vähän toisellakymmenellä, kuitenkin joku esiteini. Poika oli valinnut treffipaikaksi hautausmaan portit. Liekö laskenut sen varaan, että ei se sinne ainakaan uskaltaudu. Varsinainen romantikko. En muista, meninkö.