Kuriositeetteja ja hupaisia huomioita

,

Cambridgessa on nyt ollut pari päivää tosi keväisen lämmintä. Mittari huitelee lähempänä kahtakymmentä (Celsiuksesta puhutaan). Alkuviikko olikin koleaa ja tuulista. Lämpöaallon huomaa heti katukuvassa. Terasseilla ja puistoissa on elämää, ja Charles Riverin rannat ovat turvoksissa hölkkääjiä ja melojia. En heitä kuviin ehtinyt tallentaa, mutta totta se on. Ja osa ilman paitaa painelee. Itsellehän unohtui tietysti eilen välihousutkin jalkaan… tuskaista.

Charles River ja edes pari melojaa osui kuviin.

Olen tässä asuntoa etsiskellessä kelannut joitakin paikallisia omituisuuksia ja samalla kaivannut muutamaa Suomessa itsestäänselvää asiaa. Astiankuivauskaappi. Käsisuihku. Esimerkiksi. Molempien puuttuminen hankaloittaa ihan peruselämää. Mihin laitat käsin tiskatut astiat? Ja miten hitossa saat itsesi pestyä, jos et ole akrobaatti?

Vastineeksi täällä asunnoissa on kuitenkin ”carbage disposal” keittiön tiskialtaassa – se muistetaan aina erikseen varustuksissa mainita. Eli tiskialtaassa on häkkyrä, joka jauhaa viemäriin heitetyt ruuantähteet niin, että ne voi huuhdella sinne menemään. Me Suomessa laitetaan ruuantähteet yleensä kompostiin – jos niitä jää. En minä ymmärrä.

Me ollaan nyt niin hurahdettu noihin luomutuotteisiin, että ollaan kotona koko viikko laitettu tosi terveellistä ja kasvispitoista ruokaa (baarissa vähän kyllä lipsuttu). Tuntuu, että kaupat pursuu kaikkea freesiä vihreää, kuten tuoretta parsaa. Edullisesti. Tänään kyllä tuli täydellinen *reps* kaupassa, kun hamstrattiin taas vihanneksia, ja Rossi kailotti kovaan ääneen, että ”pitäiskö näille ottaa pussi.” No, no, no – sitä sanaa ei ehkä kannata käyttää 😀

On muuten näppäriä nämä voipaketit täällä – paketissa neljä pötköä ja mitat merkitty. Niin helppo napsaista paketista lusikallinen parsan kaveriksi. Ja huom. – organic.

Last but not least. Minusta on hämmentävää, että täällä kaikissa ravintoloiden ja baarien vessoissa on kyltti:

En edes halua ajatella tätä pidemmälle.

Ei tätä voi tähän jättää. Laitetaan tämän sekavan postauksen loppuun jotain, joka vie ajatukset ehkä pois tuosta äskeisestä. Minähän en yleensä yhtään tykkää makeasta. Täällä Bostonissa kuitenkin pitää ainakin maistaa cannoleja. Ihastuin niihin viime reissulla, ja ne ovat kyllä ihan must-juttu. Mike´s Pastry on ”se paikka”, josta niitä kai kannattaa hankkia. Tänään jälkiruuaksi lähti limoncello ja pistacchio. Aah … 🙂

Ja siihen kosahti koko viikon terveysintoilu. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.