On sinänsä hieno asia, että Suomessa on neljä vuodenaikaa, ja tavallaan pidän niistä kaikista. Vaikka aurinko ja lämpö aina välillä houkuttelee, niin ei sitä silti halua, että aina olisi tasaista paahdetta. Mutta jos osuu kohdalle sellainen vuosi, että kunnon talvea ei tule, ja syksy jatkuu loputtomiin yhtenä harmaankoleana kosteutena, niin ei siitä välttämättä nauti. Ja talvella pitää tietysti olla kunnolla lunta.

Varsovassa syksy alkaa kuulaana ja kauniina ja jatkuu marraskuussa ankean harmaana. Luntakin satelee jo joulun alla, mutta harvemmin se jää pysyvästi maahan. Toki sen verran sitä tulee, että saa täälläkin kotoisasti sohjossa kahlata.

Onneksi syksyisin voi hakeutua mukaviin kahviloihin tai lukuisiin houkutteleviin ruokahalleihin. Niitä Varsovassa riittää, ja uusia kiinnostavia paikkoja avataan tämän tästä. Niistä löytää helposti vinkkejä eri somekanavia seuraamalla.

Marraskuun yhdentenätoista juhlittiin Puolan itsenäisyyspäivää. Kaduilla näki monenlaista kulkijaa.

Jouluvaloja sytyteltiin pitkin kaupunkia marraskuussa. Varsovan valaistus on kyllä omaa luokkaansa. On ihana kierrellä kaupungilla ja ihailla värikkäitä valoja. Yliopiston kasvitieteellinen puutarha on kuin valaistu satumetsä:

Vanhan kaupungin aukiolla luisteltiin taas.

Kaupungilla oli paljon musiikkiesityksiä. Tämän kuoron laulajat tempaisivat meidätkin mukaan tanssimaan – oltiin varmaan tosi luontevan näköisiä.

Unelmien joulu Lapissa

Olen haaveillut pitkään, että saisimme viettää joulua Lapissa lumihankien keskellä läheisten kanssa. Jouluna muistuu usein mieleen lapsuuden joulut, jolloin oli aina paljon lunta. Joulukirkkoon ajettiin hevosella, reessä oli lämmin vällyjen alla, kavioista lenteli lumipaakkuja (tieroja) ja aisakellot kilkattivat. No, ihan sellaista joulua ei vielä saatu, mutta ihana joulu kuitenkin.

Lapissa on joulun aikaan käsittämättömän kaunista. Vaahtokarkkimaisemia ja mieleenpainuvia auringonpilkahduksia lumisten puiden lomasta. Siniset hetket. Lunta ja pakkasta. Hiljaisuus.

Mökillä oli lämmin joulun tunnelma kynttilöineen. Takassa räiskyi tuli. Pöydässä herkullista jouluruokaa. Ei mennyt edes hermot keneltäkään, vaikka piparitaikina piti väsätä kahteen kertaan. Kuka lie sössinyt ohjeen? Tottakai pelattiin seurapelejä myös, kuten joka joulu.

Ehkäpä joskus vielä toteutuu se vielä isompi haave eli kunnon perhejoulu, jolloin ollaan koolla isommalla porukalla. Nyt tämä joulu oli kuitenkin paras joulu ikinä.